Tanskassa kriisivalmiuden kehitys työn alla

Tanskan ”National Sårbarhedsutredningissä” todetaan yleisesti, ettei Tanskassa tähän asti ole riittävästi huomioitu julkisen ja yksityisen sektorin välisen yhteistyön tarvetta valmiuskysymyksissä. Yhteistyön tarve kasvaa mm. sitä mukaa, kun yksityistäminen jatkuu eri aloilla.

Selvityksen suositukset rajoittuvat kuitenkin tiiviimmän julkisen ja yksityisen sektorin yhteistyön (Public Private Partnership, PPP) tarpeen selvittämiseen yhteiskunnan elintärkeissä toiminnoissa. Selvitys valmistunee vuoden 2004 loppuun mennessä, joten lienee selvää että Tanskan PPP kriisivalmiudessa kehittynee huomattavasti nykyisestään vielä tulevaisuudessa.

Tanskan huoltovarmuusviranomainen on Beredskabsstyrelsen, joka 1.2.2004 siirrettiin sisä- ja terveysministeriöltä puolustusministeriön hallinnonalaan.

Ruotsi siirtänyt vastuuta elinkeinoelämälle

Ruotsissa yhteistyön tarvetta kaikilla aloilla ja kaikilla tasoilla perustellaan riippuvuussuhteen kaksisuuntaisuudella. Sen lisäksi, että yksityinen sektori omistaa huomattavan osan yhteiskunnan infrastruktuurista ja ylläpitää sitä, elinkeinoelämä itse on myös sen toimivuudesta riippuvainen. Infrastruktuurin toimivuudella on siis käytännöllinen ja taloudellinen merkitys molemmille osapuolille.

Hallituksen esityksessä käytetään, joskin diplomaattisin sanakääntein, myös argumenttia valtion menojen säästämisestä. Siinä todetaan, että valtio on rahoittanut yhteiskuntainfrastruktuuria sodan varalta vahvistavia toimenpiteitä, jotka myös ovat vahvistaneet yhteiskuntaa rauhan aikana ja että yhteistyö yksityisen ja julkisen sektorin välillä on ”tärkeä osa uutta kriisinhallinnan struktuuria”. Tällä uudella struktuurilla tarkoitettaneen sitä, että yksityinen sektori kantaa entistä suuremman vastuun. Ruotsissa onkin suurilta osin ajettu alas perinteistä huoltovarmuusjärjestelmää, ja yritysten itse toivotaan ottavan tämän yhteiskunnallisen vastuun mahdollisimman laajasti harteilleen.

Merkittävimmän poikkeuksen muodostaa energia-ala, jossa yrityksiä mm. kansainvälisten sopimusten perusteella velvoitetaan lakisääteisesti öljyvarastointiin. Yhteiskunnallisesti tärkeän infrastruktuurin rahoittamisen osalta ilmaistaan toiveet elinkeinoelämän vastuunottamisesta huomattavan selvästi. Yhteistyön tuoman keskustelun sektoreiden ja toimijoiden välillä uskotaan myös auttavan uhkakuvien tarkentamisessa ja tunnistamisessa.

Pääasiallinen huoltovarmuuteen liittyvän toiminnan koordinoiva viranomainen Ruotsissa on Krisberedskapsmyndigheten KBM. Tämän lisäksi Försvarshögskolan FHS ja Totalförsvarets forskningsinstitut FOI osallistuvat tutkimustoimintaan, sekä Försvarets radioanstalt ja Post- och telestyrelsen osallistuvat tietoturvallisuustoimintaan. Myös kunnilla on entistä korostetumpi rooli kriiseissä.

Norja lähimpänä Suomen järjestelyjä

Norjassa todetaan, että yhteiskunnan elintärkeiden tehtävien toteuttaminen kilpailutetuilla markkinoilla tuo mukanaan turvallisuus- ja kriisivalmiushaasteita, jotka vaativat ”muita toimenpiteitä kuin perinteisiä”. Vaikka korostetaan yksittäisen yrityksen itsenäistä vastuuta turvallisuudesta ja valmiudesta, pidetään myös tärkeänä, että sektori-vastuussa oleva viranomainen tekee aloitteita sekä toimii koordinaattorina ja valvojana yhteiskunnallisen turvallisuuden alueella.

Pohjoismaista Norjan huoltovarmuusjärjestelyt ovat siten lähimpänä Suomen järjestelyjä. Lisäksi huoltovarmuustoiminta Norjassa on lisääntyvän kansainvälistymisen ja yksityistämisen myötä väistämättömän muutoksen kuorissa. On vaikea tänä päivänä valvoa ohjeita, jotka luotiin aikaan, jolloin valtiollisilla tuottajilla oli huomattavan paljon suurempi osuus huoltovarmuustoiminnassa.

Monet tavarat tuotetaan ”just-in-time”-periaatteen mukaan eikä niitä varastoida. Siksi on tärkeää turvata erityisesti tuottajien ja toimittajien IT- ja viestintäjärjestelmien toimivuutta ja varmuutta.

Norjan huoltovarmuustoiminnasta vastaa Direktoratet for samfunnssikkerhet og beredskap DSB, joka kuuluu oikeus- ja poliisiministeriön alaisuuteen. DSB vastaa myös terveyden, ympäristön ja tärkeiden yhteiskunnallisten toimintojen turvaamisesta suuronnettomuuksien ja muiden ei-toivottujen tilanteiden yhteydessä, myös sodan aikana.

Yhteenvetoa Skandinavian maista

Julkis-yksityisen kumppanuuden (PPP, Public-Private Partnership) tarvetta perustellaan kaikissa Skandinavian maissa yksityistämisen ja kilpailuttamisen tuomilla toiminnan ja sen myötä uhkakuvien muutoksilla huoltovarmuuden ja yhteiskunnan infrastruktuurin turvaamisessa. Muissa Pohjoismaissa yhteistyö vaikeutuu toimintaa johtavan ”huoltovarmuusviranomaisen” puuttuessa. Vastuu jakaantuu monen eri viranomaisen kesken, jolloin selvän liittymäkohdan ja yhteistyötä varjelevan toimijan löytäminen julkisen ja yksityisen sektorin välille vaikeutuu.

Huoltovarmuuden edellytyksien muutokseen liittyy myös taloudellisia kysymyksiä.

PPP puolustusvoimien huolto- ja tukitoiminnoissa voidaan katsoa olevan rinnakkainen kehitys siviilipuolen huoltovarmuuden muutoksien kanssa, jossa pyritään muodostamaan verkostoja ja erilaisia alliansseja julkishallinnon ja yritystoiminnan välille.