Kansainvälinen yhteistyö on yksi keskeinen keino kansallisen huoltovarmuuden turvaamisessa. Tämä on ollut luonnollinen seuraus globalisaation tuomasta lisääntyneestä kansainvälisestä avoimuudesta ja elinkeinoelämän yli kansallisten rajojen tapahtuneesta verkottumisesta.
 
Lisäksi Suomen liittyminen aktiiviseksi jäseneksi monikansallisiin yhteistyöorganisaatioihin on lisännyt kansainvälisen yhteistyön onnistumisen merkitystä myös huoltovarmuuden saralla. Tästä syystä huoltovarmuutta edistetään monitasoisilla kansainvälisillä yhteistyöjärjestelyillä.

 

Tiivistelmä yhteistyön eri muodoista

Euroopan unionin toimivalta huoltovarmuusasioissa

EU:n toiminnan perustan muodostaa jäsenmaita sitova yhteisölainsäädäntö sekä hallitusten välinen toiminta. Huoltovarmuuteen liittyvät asiat eivät toistaiseksi kuulu kattavasti yhteisölainsäädännön piiriin, vaikka EU:n strategisissa linjauksissa korostetaankin tämän asian tärkeyttä. Poikkeuksena ovat öljytuotteet, joita jäsenmaiden on direktiivin perusteella varastoitava 90 päivän kulutusta vastaava määrä.

Sähkö- ja kaasumarkkinoita koskeva unionilainsäädäntö sisältää toimitusvarmuuden käsitteen. Toimitusvarmuus kattaa osan siitä, mitä Suomessa kutsutaan huoltovarmuudeksi.

Suomi on pyrkinyt edistämään huoltovarmuuskysymysten ottamista kattavasti tarkasteluun unionitasolla. Lähestymistapana on markkinoiden toimivuuden varmistaminen myös kriisin sattuessa.

EU on antanut kriittisen infrastruktuurin suojaamiseen tähtäävän direktiivin (2008/114/EU). Sen tarkoituksena on turvata ne infrastruktuurit, jotka palvelevat kahta tai useampaa unionivaltiota.

Kansainvälinen energiaohjelma

Sopimus kansainvälisestä energiaohjelmasta (IEP-sopimus) sisältää velvoitteen pitää 90 päivän nettotuontia vastaavaa öljytuotteiden varastoa. Suomen osalta velvoitteet katetaan tuontipolttoaineiden velvoitevarastoinnilla sekä valtion varmuusvarastoilla. Sopimukseen sisältyy kansainvälinen öljyn jakojärjestelmä, jolla saantihäiriössä tasataan kunkin sopijamaan saama osuus.

Huoltovarmuusalan yhteistyö Natossa

Pohjois-Atlantin Liitolla eli Natolla on laaja siviilisektori. Kansallisista edustajista koostuvissa komiteoissa suunnitellaan siviiliyhteiskunnan resurssien hyödyntämistä liittokunnan toiminnoissa. Aiheina ovat maa-, meri- ja ilmakuljetukset, televiestintä, teollisuustuotanto, lääkintähuolto, ympäristöasiat sekä elintarvikehuolto ja maatalous.

Kahdenvälinen yhteistyö

Suomi on solminut Ruotsin kanssa sopimuksen taloudellisesta yhteistyöstä kansainvälisissä kriisitilanteissa. Sopimuksen soveltaminen on keskeytyksissä Ruotsissa tehtyjen organisaatiomuutosten johdosta. Huoltovarmuusviranomaiset neuvottelevat sopimuksen modernisoimisesta nykyajan uhkia vastaavasti.

Suomella ja Norjalla on neuvoteltuna kahdenvälinen sopimus huoltovarmuusasioista. Sopimus allekirjoitettiin alkuvuonna 2005.

EU:n säätämän öljyn varastointivelvoitteen voi täyttää myös varastoimalla tuotteet toisessa unionimaassa. Tämä edellyttää kahdenvälistä sopimusta sopimushallinnon toteuttamiseksi. Suomella on tällainen sopimus Ruotsin kanssa.

Pohjoismainen viranomaisten välinen yhteistyö

Pohjoismaiden välillä on viranomaisten välisiä yhteistoimintasopimuksia puolustusmateriaalialalla, kriisispesifisissä lääkkeissä sekä sähköalalla.