Laissa huoltovarmuuden turvaamisesta todetaan, että valtioneuvosto vahvistaa maan huoltovarmuudelle tavoitteet. Ne on tarkistettu keskimäärin viiden vuoden välein.

Yleiseksi lähtökohdaksi esitetään edelleen kansallisiin voimavaroihin ja toimenpiteisiin perustuva huoltovarmuus. Ankarimpiin huoltokriiseihin varautuminen on edelleen kansallisella vastuulla. Vakavin uhka huoltovarmuudelle on tilanne, jossa kyky tuottaa tai hankkia ulkomailta kriittisiä tavaroita ja palveluja on väliaikaisesti vaikeutunut. Ulkomaankaupan katkeamista kokonaan ei pidetä ajankohtaisena uhkana.

Edellisissä tavoitteissa asetettiin varautumistoimille 12 kuukauden ajallinen tavoite. Nyt ei enää esitetä ajallista tavoitetta, koska huoltovarmuuden turvaamisessa korostetaan teknisten järjestelmien toimivuutta eikä enää entisessä määrässä tavaroiden riittävyyttä. Järjestelmien ja terveydenhuollon palveluiden on pysyttävä riittävästi toimintakykyisinä jatkuvasti ilman ajallista rajaa.

Päätös uusiksi tavoitteiksi on jaettu neljään lukuun: Yleiset lähtökohdat, Yhteiskunnan kriittisen infrastruktuurin turvaaminen, Kriittisen tuotannon turvaaminen ja Huoltovarmuuden keskinäiset riippuvuudet ja yhteistyö. Tällä jaottelulla korostetaan kriittisen infrastruktuurin kasvavaa merkitystä ja ongelmien monimutkaistumista modernin yhteiskunnan toimivuudelle.

Huoltovarmuuden kannalta elintärkeiksi infrastruktuureiksi määritellään kuljetusinfrastruktuuri, energian siirto- ja jakeluverkot, sähköiset tieto- ja viestijärjestelmät, kuljetuslogistiset järjestelmät, vesihuolto ja muu yhdyskuntatekniikka sekä infrastruktuurin rakentaminen ja kunnossapito. Aiemmassa tavoitteessa infrastruktuurit kuvattiin hyödykkeiden tuotantoketjun osina. Vesihuolto sekä infrastruktuurin rakentaminen on kirjoitettu omiksi kappaleiksi niiden tärkeyden vuoksi.

Kriittiseksi tuotannoksi määritellään elintarvikehuolto, energiantuotanto, terveydenhuolto ja maanpuolustusta tukeva tuotanto. Vientiteollisuus on hyvinvoinnin perustana ratkaiseva, mutta sille ei voi asettaa konkreettisia tavoitteita, koska vientikysyntään ei voida vaikuttaa huoltovarmuustoimenpiteillä. Vientiteollisuuden yleisten toimintaedellytysten turvaaminen on asetettu tavoitealueeksi.

Kansainvälisten markkinoiden ja verkottumisen merkitys on otettu omaksi luvuksi asian tärkeyden korostamiseksi.

Valtioneuvoston päätös huoltovarmuuden turvaamisesta tuli voimaan 1. syyskuuta 2008 ja se on ensisijainen huoltovarmuustyötä ohjaava asiakirja. Päätökseen liittyy perustelumuistio.

Valtioneuvoston päätös huoltovarmuuden tavoitteista (PDF, 146 Kt)