LAUSUNTO
HVK/74/2006

27.9.2006

Kauppa- ja teollisuusministeriö
PL 32
00023 VALTIONEUVOSTO



Lausuntopyyntönne 1.9.2006 2/801/2004


RAJAJOHDON RAKENTAMISLUPAHAKEMUS


Huoltovarmuuskeskuksessa on tutustuttu hakemukseen, sen täydennyksiin, hakemuksista annettuihin lausuntoihin sekä hakemukseen liittyviin selvityksiin, kirjeisiin ja muistioihin.

Pyydettynä lausuntona United Power Oy:n hakemukseen rajajohdon rakentamiseksi Venäjän ja Suomen välille Huoltovarmuuskeskus toteaa seuraavaa.

Sähkö on välttämätön perushyödyke sekä yksittäiselle kuluttajalle, että yhteiskunnan elintärkeille järjestelmille. Sähköjärjestelmä on yhteiskunnan keskeisin infrastruktuuri, jonka toiminta on varmistettava kaikissa olosuhteissa.

Huoltovarmuuskeskuksen lausunnon lähtökohtana on laki huoltovarmuuden turvaamisesta (1390/1992 ja muutettuna 688/2005), valtioneuvoston päätös huoltovarmuuden tavoitteista (VNp 350/2002) sekä direktiivi sähkön sisämarkkinoista (2003/54/EY) että toimitusvarmuusdirektiivi (2005/89/EY).

Valtakunnan rajat ylittävillä sähkön siirtojohdoilla eli rajajohdoilla on sekä huoltovarmuutta lisäävä että vähentävä vaikutus. Ne lisäävät markkinoiden toimivuutta, kilpailua ja yhtenäisen hintatason muodostumista. Ne lisäävät yleistä toimitusvarmuutta, mikä on osa huoltovarmuutta. Toisaalta on nähtävissä huoltovarmuutta vähentävä kehityksen suunta, koska eri maat ovat taipuvaisia turvautumaan reservikapasiteetin ylläpidon sijasta tuontisähköön.

Tavanomaisen käytännön mukaan rajajohtohankkeet toteuttavat maiden kantaverkkoyhtiöt eli järjestelmävastaavat. Rajajohdot ovat luonnollisia monopoleja, joiden rakentamisesta, toiminnasta ja ylläpidosta vastaavat kantaverkkoyhtiöt kummassakin maassa. Rajajohtoja suunniteltaessa otetaan huomioon myös rajajohdon vaikutukset kantaverkkoinfrastruktuuriin. Rakentamisluvan kohteena oleva merikaapelihanke ei perustu maiden järjestelmävastaavien kantaverkkoyhtiöiden yhteiseen tarkasteluun. Rajajohtojen tulisi olla myös markkinoilla kaikkien toimijoiden käytettävissä. Tällaista hanketta ei saisi toteuttaa erillisenä järjestelmävastaavat ohittaen.

Voimassaolevan lainsäädännön ja EU-direktiivien mukaan Suomen sähköhuollon turvaaminen ei voi perustua sähkön tuontiin, vaikka sillä olisikin toimitusvarmuutta lisäävä vaikutus. Maassamme on ylläpidettävä kulutukseen nähden riittävä sähkön tuotanto-, siirto- ja jakelukapasiteetti. Pohjoismaiset sähkömarkkinat eivätkä venäläiset tuottajat pysty omaa sähkönhankintaamme turvaamaan, koska mitään laillisesti sitovia huoltovarmuusjärjestelyjä ei ole olemassa. Kaikki naapurimaamme ovat ilmoittaneet, että heillä on liian vähän sähkön tuotantokapasiteettia kysynnän tyydyttämiseksi kaikissa olosuhteissa.

Nykyinen sähköntuonti Venäjältä on jo muodostunut rakenteelliseksi riippuvuudeksi. Jos kuitenkin tuontia Venäjältä halutaan lisätä, se voisi tapahtua nopeammin ja huomattavasti pienemmin kustannuksin Viipurin muuttaja-aseman kautta hyödyntäen sen varakapasiteettia. Tämä järjestely voisi lisätä Venäjän tuonnin lähes 2000 MW tehoiseksi.

Sähkömarkkinoiden vapauttaminen on osoittanut, että markkinat eivät tuota riittävää huoltovarmuutta ja tämän johdosta regulaatio on kasvanut ja erillisjärjestelyjen tarve lisääntynyt. Jos sähköntuontiin perustuvaa rakenteellista riippuvuutta edelleen kasvatetaan, lisääntyy vastaavasti myös ei-markkinaehtoisten varmistusjärjestelyjen tarve.

Huoltovarmuuskeskus pitää tärkeänä, että markkinamekanismiin tulee kuulua myös riittävät back-up järjestelyt. Nykyisessä tilanteessa sähkön tuottajat katsovat, että heillä ei ole tasevastuun ylittävää vastuuta sähkön riittävyydestä. Sähkömarkkinoita tulee kehittää niin, että myös tämän vastuun kantaminen on markkinaehtoista.

Huoltovarmuuskeskus katsoo, että sähkömarkkinoilla ei toistaiseksi ole kehitetty sellaisia varmistusmekanismeja, että merkittävä tuontiriippuvuuden lisääntyminen yhdestä maasta ei vaarantaisi huoltovarmuutta. Tämän johdosta kaapelihanke on nykyisissä olosuhteissa ristiriidassa huoltovarmuuden turvaamisen kanssa. Tämän lisäksi Huoltovarmuuskeskus katsoo, että ennen mahdollisen luvan myöntämistä olisi muutettava Suomen huoltovarmuuslainsäädäntöä ja EU:n sähköhuollon direktiivejä.

Ylijohtaja Mika Purhonen
Huoltovarmuuskeskus